8 # Vaivaishiiri (Micromys minutus)

Vaivaishiiri (Micromys minutus). Kissa toi lahjaksi.

Pahoittelen kuvanlaatua, edes järkkärillä makrolla ei saanut selvää kuvaa, sillä kallo on niin hirmuisen pieni.

Lävistysneulan sijaan sain käyttää pientä ja ohutta nuppineulaa putsauksessa :D

... kyllä kuumotti pysyykö kasassa vai ei.

Tässä vähän osviittaa koosta:

Kesyhiiren kallon rinnalla:

7# Venäjänkääpiöhamsterin nahka

Pakkaseen odottamaan jälkikäsittelyä.

6# Cricetulus griseus

Kiinankääpiöhamsteri (Cricetulus griseus)

Aluksi aloin tosiaan mädättää kalloa, mutta uteliaisuus ja innostus vei voiton, joten putsasin sitten heittämällä kattilaan ja värkkäsin lihat pois.

Helppo oli työstää, vaikka on hiiren kalloakin pienempi.

Tämä meni vielä jauhomadoille.

5# Phodopus sungorus

Venäjänkääpiöhamsteri talvikko (Phodopus sungorus) pääsi tänään testaukseen. Lopetin ruokatalvikkopoikueen ja ennen freteille nakkaamista otin kaksi kalloa talteen, itselleni ja kaverilleni.

Helppo oli putsata vaikka kokoa on melko onnettomasti :D

En ole vieläkään saanut ostettua vetyperoksidia, ehkäpä huomenna piipahdan apteekissa, jos sitä olisi jo sinne kenties tullut.

4# Mus musculus

Tässäpä siis Mus musculus eli kesyhiiri. 

Tykkään työstää hiiren kalloa, se on on todella helppo, vaikkakin todella pieni, sen saa helposti rikki, varsinkin alaleuan kanssa saa olla erityisen tarkkana, ettei joudu liimauspuuhiin.

Tämä on toinen hiiren kallo jo, ensimmäinen meni hieman pilalle, kun se unohtui jauhisfarmille ja tuhoutui melkein kokonaan. Hiiren kallossa ei ole kovinkaan paljon kovia jänteitä ja muuta, alaleukakin irtoaa todella helposti. Nenäpiin kanssa saa kyllä myös olla varovainen, sekin murtuu helposti. 

Olisi kiva saada kerättyä hiirilajien kallokokoelma, mutta saatavuus voi olla hieman hankalaa. Varsinkin maailman pienimmän jyrsijän - afrikkalaisen kääpiöhiiren kallo - olisi hauska saada. Tosin se pitäisi varmaan mädättää, koska kallo on todella pieni. Harmi, kun menin myymään omat pygmini pois :D 

3# Mesocricetus auratus

Mesocricetus auratus eli syyrianhamsteri. 

Tässä oli perkeleenmoinen homma, paljon vaikeampi kuin hiiren tai kanin kallo. Koko kallo täynnä vain jänteitä jänteiden perään, eikä loppua näkynyt. Taisi hurahtaa useampi tunteroinen tätä työstäessä, ja nyt se meni sitten jauhomadoille loppuuntyöstettäväksi. Oli yksinkertaisesti niin ohutta luuta, että olisin vain katkonut ne.