Jätin tarkoituksella reilusti lihaa kalloon, ja testaan nyt suklaatorakoiden toimivuuden ja tehokkuuden. Ainakin ne vaikuttavat kovin ahkerilta kavereilta, ne olisivatkin suuri apu pieniä kalloja putsatessa, että lähtee varmasti kaikki möhnä pois.
Mitä toivoin äitiltä joululahjaksi?
Ison pönikän laimennettavaa vetyperoksidia, että riittää vähäksi aikaa. Itse tykkään enemmän valkaistuista kalloista. Sain jopa viimein laitettua jyrsijänkallokokoelman purkkeihin ja olohuoneeseen näytille. Vielä puuttuu vain ledivalot kokoelmaa valaistamaan.
Sitten se suuri multivitutus! Nimittäin se vasan pää, tajusin kyllä, että sitä oli ammuttu päähän, mutta se oli kuitenkin vielä muuten ehjä ja erittäin kelpo koristeeksi hyllyyn. Äiti ja hänen miehensä olivat keittämässä itse kalloa, kun se halkesi. Luu oli lähtenyt kuitenkin murtumaan haulien seurauksena. Voi vittujen kevät, minä sanon. Alaleuka jäi sentään talteen. Onneksi hirviporukalla on vielä yksi vasankaatolupa. Ois parein olla ampumatta päähän tälläkertaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti